Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Oct 20, 2005 0:54:30 GMT 2
Voin vastata vain itseni puolesta ja minulla ei nyt voi puhua Jumalaan uskomisesta, mutta kai se jonkin asteista uskomista minullakin on.
Minä haluan uskoa vain siihen, että kaikki on yhtä loppupeleissä, että oikeastaan kaikki on sinua ja sinä olet kaikkea. Ja jos tätä 'kaikkeutta' haluaa jumalaksi sanoa se ei haittaa minua ollenkaan, mutta perusajatus on hyvin buddhalainen. Ja tietenkin lopuksi tähän tulee se palaaminen 'kaikkeuteen', eli se, että minuus liittyy kaikkeen muuhun ja menettää minuutensa sulautuessaan ympärillä olevaan. Ja kun kaikki on loppu, kaikki on sulautunut yhteen ja kaikki voi alkaa alusta. Miksi taas haluan uskoa tähän? Sen takana on se, että se yksinkertaisesti rauhoittaa minua ja auttaa näkemään kaiken tasavertaisena, jotta ymmärrän, että kaikki mitä tapahtuu maailmassa vaikuttaa minuun, koska olen yhtä kaiken kanssa ja lopulta minäkin olen kaikessa ja kaikki tapahtuu silloinkin minulle. Lisäksi se saa minut ymmärtämään oman vastuuni, koska kaikki mitä teen muille tapahtuu minulle, koska olemme yhtä. EDIT// Lisäksi on pakko lisätä, että tuo 'yhtenäisyys' saa minut niin levolliseksi kuin myös nauttimaan enemmän kaikesta, koska tunnen olevani osa jotain todella isoa ja kaunista. [Ikävä kyllä myös älyttömän raakaa ja rumaa, mikä taas saa minut todella syylliseksi.] [Kyllä, en osaa selittää tätä jauhamatta asiaa. x) ]
Selitinpäs taas näkökulmani tarkasti. Ja painotan siis, että tässä on kyse minun katsontakannasta, ja minä en todellakaan ole varma mitä uskontoa minä loppupeleissä edustan, joten en tykkää edustaa ketään. *Wirn*
Minä en todellakaan ottanut hernettä nenään, mutta kuten sanoin aiemmin [muistaakseni] olen niin iloinen aina kun saan selittää ihmisille miten minä näen tämän asian, koska selittämällä vahvistan omaa uskoani siihen. Eli 'kaikkeuteen', eli Yhteen eli siihen mitä selitin ylhäällä.
Tuo oli viimeisin vastaukseni Hevoskotkassa alkaneeseen keskusteluun uskonnosta, joka tosin lähti erään ihmisen tervetuliaistopicista, että voimme puhua oikeastaan jonkinasteisesta offista. Mielyttävästä offista tässäkin tapauksessa.
Kerron tuossa perusajatuksen omassa uskonnollisuudessani, joten en ala uudelleen selittämään sitä juttua.
Mutta haluankin herättää keskustelua aiheesta ja kysyä muilta Siivettömiltä kokevatko he itsensä uskonnolliseksi, näkevätkö he edes tarpeelliseksi miettiä asiaa ja mihin he ovat päätyneet mietteissään?
-Frickeon
|
|
Neela
Kiwi
my prince
Posts: 576
|
Post by Neela on Oct 20, 2005 11:38:35 GMT 2
Hassua että tänne ilmestyikin uskontoon liittyvä topic, kun minä mietin sellaisen perustamista tänne viime viikolla. Frickeon, sinun ajatuksesi pistävät kyllä miettimään... Mielenkiintoista. Mutta kuitenkin. Minun uskonnolisuuteni. Olen kyllä miettinyt asiaa puhki mielessäni ja tullut siihen tulokseen että Jumalaan en ainakaan usko. En vain usko, että on ketään/mitään ylempää joka vaikuttaisi tämän maapallon tapahtumiin. Järjetöntä (minun mielestäni). Minä olen vain tapakristitty, niin kuin valtaosa Suomen kansalaisista varmaan muutenkin on. En käy enkä aio käydä kirkossa muuta kuin jos on häät/hautajaiset/ristiäiset/konfirmaatio. Pienenä kai uskoin Jumalaan, sitten joskus kaksi vuotta sitten minulle tuli sellainen "maailmanvihaamiskausi", jolloin väitin myös vihaavani Jumalaa. Noh, sitten riparin jälkeen kuitenkin ajattelin että ei se Jumalaan uskominen nyt sen kummoisempi asia olekaan. Kävin puolisen vuotta seurakunnan jutuissa, isoskoulutuksessa ym. Kaikki kaverinikin olivat mukana toiminnassa, niin miksen minäkin olisi ollut. Sitten sain kuitenkin asiasta tarpeeksi, ns. kyllästyin Jumalaan ja kokoajan kuuntelemaan siitä puhumista, ja lopetin seurakunnan tapahtumissa käymisen ja isoskoulutuksen. Tajusin myös samalla, että miksi olin edes käynyt isoskoulutusta kun en missään vaiheessa ollut kuitenkaan haluamassa isoseksi. Noh, se oli sitten siinä, minun uskonnollisuuteni. Ei minulla ole mitään uskontoa ja uskonnollisia ihmisiä vastaan, suurin osa kavereistani kuitenkin on vielä hyvinkin tiiviisti seurakunnan toiminnassa mukana. Enkä usko että he siitä irtikään pääsevät. He uskovat, minä en. Jokaisella on omat valintansa, kunnioitetaan niitä. Minä en kuitenkaan voi ymmärtää näiden uskonnollisten ihmisten ehdotonta käsitystä luomiskertomuksesta. Että se on ainut tapa jolla maailma on syntynyt, ihminen luotu jne. No, se on heidän uskonsa mutta kuitenkin. En ymmärrä miksei tämä luomiskertomuskin voi olla vain yksi vertaus kaikkien niiden muiden joukossa joita löytyy raamatusta vaikka millä mitalla. Maailma on voinut oikeasti syntyä alkuräjähdyksestä, ihminen kehittyä apinasta jne. Ja raamattuun asia vain on kirjoitettu sellaisena kuin se on siellä. Miksi tämän pitää olla niin ehdoton asia? Ehkä minä olen puolueellinen, koska en voi kuvitellakaan että Jumala olisi luonut maan ja ihmisen, uskon mieluumin tieteeseen, mutta silti. Minua ärsyttää aina kun ihmiset rupeavat puhumaan luomiskertomuksesta ja he jauhavat kuinka älytöntä on ajatella että ihminen olisi voinut kehittyä apinasta. En ymmärrä. Tässä minun mielipiteitäni uskonnollisuudesta. Tämä tosiaan on mielenkiintoinen aihe.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Oct 20, 2005 14:15:37 GMT 2
Tuohon maailmansyntyyn minä en ole koskaan uskonnollisilla asioilla yrittäyt vastata, koska en usko, että niillä siihen voi vastata ja minun uskomassa mallissahan kaikki vaan on aina ollut. Että niin tylsästi. Mikään ei koskaan lopu eikä mikään koskaan ala. u__u
-Frickeon
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Oct 20, 2005 14:55:26 GMT 2
Minun mielipiteeni eivät tässä asiassa ole kovin vahvoilla, koska olen itsekkin hyvin pihalla omasta uskonollisuudestani ja se ärsyttää minua itseänikin aika ajoin, enkä minä tunnu näillä tyhjillä pohdinnoillani pääseväni yhtään eteenpäin. Eli minä käyn isoskoulutuksessa, joten minun pitäisi olla uskonnollinen ja uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Itse olen kylläkin tullut siihen tulokseen, että minä olen vain hyvin raukkamainen otus u_u Minua pelottaa kuolema ja kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu, joten minusta on ihana ajatella, että tuolla jossain on joku joka pitää minusta huolta ja katsoo minun perääni ja välittää. Sen takia haluaisin uskoa Jumalaan, koska se loisi tietyn turvallisuuden tunteen, mutta minä en osaa uskoa. Minä pohdin voivatko ne uskonasiat olla mahdollisia ja 'mitä jos Jumalaa ei ole'- tyylisiä juttuja ja sitä mitä kristityille käy, jos käykin sitten maailman loputtua ilmi, että oikea uskonto olisi ollut buddhalaisuus. Hyvin typerää, mutta minä tosiaan olen itserakas ja näin ollen myös raukkamainen ja minä välitän siitä, miten minulle käy. En väitä, etteivät muut välittäisi, mutta tämän takia minä en ehkä anna itselleni lupaa uskoa. Tai sitten minä en vaan osaa uskoa. Olisi ihanaa, jos minä voisin joko uskoa tai olla uskomatta, mutta kun minen osaa päättää On inhottavaa olla uskon välimaalla, sillä minä en uskalla jättää uskomatta, mutta en osaa uskoa koko sydämmestäni u.u Hyvin pelottavaa. Mutta minun uskonnollisuuteni ei ainakaan minusta ole sen takia tekopyhää, etten osaa päättää. Se on enemmänkin epätoivoista, mutten uskoa, että se olisi mitenkään kamalan paljoa parempi. Ehkä tämä johtaa juurensa lapsuuteeni, jolloin en kovin herkästi uskaltanut muodostaa omia mierlipiteitä saati sitten lausua niitä julki. Ehkä minen vielä ole saanut päätettyä uskonko vai en. Mutta jollain tasolla minusta tuntuu, ettei uskomisen pitäisi olla itse päätettävissä ja se saa minut turhautumaan entistä enemmän. Minusta tulee vielä toivoton isonen.. En sitten tiedä. Minen osaa sanoa enempää. Tämä on vaikea asia.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Oct 20, 2005 15:02:58 GMT 2
Minulla oli muuten ihan samanlainen epätoivoinen vaihe mitä pulla tuossa selitti. Tosin minulla se kesti vain vähän aikaa ja sen jälkeen aloin uskoa tuohon maailman pyörä systeemiin, joka minun mielestä menee yksiin kaiken kanssa. Vaikka Jumala olisikin olemassa niin Hänkin kuuluu siihen pyörään ja jos ei kuulu niin se ei poista sitä pyörää. Jumala ei vaan kuulu siihen.
On muuten aika jännä kysymys se, että onko uskonto päätettävissä oleva asia. Meillä nimittäin kävi islamin uskoinen nainen koulussa puhumassa ja hän kertoi meille kuinka oli päättänyt uskoa islamiin, koska se oli hänen mielestään järkevää ja jodonmukaista. Oma uskontoni on kai osalta päätettyä ja toisaalta taas ei. Oikeastaan voisi sanoa, että minun aivoihini uppoutuu parhaiten tämä 'kaikkeuden' malli.
Eikä siinä nyt mitään raukkamaista ole jos pelkää kuolemaa ja pelkää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Uskoisin, että jokainen on huolissaan siitä asiasta ja jotta en alkaisi eksistentialistista saarnaani täälläkin, sanon lyhyesti, että juuri sen kuoleman pelon takia me harkitsemme ja elämme elämäämme harkiten.
[TulevaisuudenTeologit.com]
-Frickeon
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Oct 20, 2005 15:06:33 GMT 2
Ja kuoleman taki meillä on uskonnot. Perjaatteessa, nehän turvaavat 'tulevaisuuden' kuoleman jälkeen.
Nee, mutta minä ainakin tunnen itseni raukkamaiseksi kaikkien niiden uskovien isosten rinnalla, koska kaikki tuntuvat uskovan täysillä niin minulle tulee ulkopuolinen olo.. No, ehkeivät he vaan kertoile sitä, etteivät ole huippu-uskovaisia. Nen minä tiedä.
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Oct 20, 2005 15:09:36 GMT 2
Niin. Kuolemanpelko on johtanut uskomiseen. Njaa, tämä pitää kirjoittaa ylös.
Tuli tuosta muuten mieleen, miten yhdessä vaiheessa uskoin, että kaikille käy niin kuin he haluavat/pelkäävät kuoleman jälkeen, että mitään varsinaista 'oikeaa' ei olisi olemassakaan, eikä sen puoleen 'väärääkään'
Minun kaverini on isoskoulutuksessa ja tämä tyyppi aikoo erota kirkosta jahka on saanut rahat kouraan eli oikeastaan minun uskoni ripareihin on mennyt jo ajat sitten tämän kaverin kanssa hengaillessa.
-Frickeon
|
|
sara
Enkeli
Siipiveikko
McQueen.
Posts: 3,579
|
Post by sara on Oct 20, 2005 15:17:41 GMT 2
No, sinullapa vasta on epäuskonnollinen ystävä Nee, no minä kuulun samaan sarjaan, menin iskoskoulutukseen nyt pääasiassa uusien kavereiden ja kivan leirin toivossa *hymh* Että uskonnollisuus on täälläkin huipussaan. Minua vaan edelleen ihmetyttää, kuinka joku voi uskoa niin paljon Jumalaan, ettei pelkään kuolemaa(martyyrit). Jos kaikille kävisi niin, kuin he ovat olettaneet, että heille käy niin pääsisikö kukaan taivaaseen? Onhan se nyt aika paljon oletettu, että minä pääsen taivaaseen. No, perjaatteessahan niin pitäisi olla, kun Jeesus kuoli ja näin.. Mutta silti. Minä ehkä vaan olen niin epäilevä, etten minä voi tajuta, että joku voi uskoa niin paljon.. Nee, minä sekoan kohta sanoissani..
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Oct 20, 2005 16:01:36 GMT 2
Periaatteessa minäkään en ymmärrä miten ihmiset voivat uskoa Jumalaan niin paljoa, että kuolevat sen takia, mutta kaiketi periaatteiden takia kuoleminen on helppoa. Tai välttämätöntä. Joten periaatteessa martyyreilla on periaate Jumalaan uskomisesta. Mutta siis, itse en näkisi edes tärkeäksi todistella muille sitä, että minä nyt satun uskomaan maailman pyörääni, koska kuten olen varmaan sanonut maailman pyörä malli on niin muokkautuva, että se toimii, vaikka se koristeltaisiin jollakin muulla.
-Frickeon
|
|
|
Post by Gandalia on Oct 20, 2005 16:32:40 GMT 2
Minäkin olen "tavallinen" kristitty, mutta en kyllä tiedä, uskonko siihen Jumalaan enää niin hirveän tosissani. Oikeastaan kaikissa uskonnoissa on melkeinpä enemmän huonoja kuin hyviä puolia. Mutta en minä ateisti ole, en vain ole vielä oikein löytänyt mitään erityistä uskontoa, mihin tahtoisin luottaa.
Kuulostaakohan tämä nyt järkevältä? No, toivotaan.
Meidän uskonnonopemme (joka on kyllä aika... öh... erikoinen) avasi luokassamme ikkunan ja selitti uskonnon olevan niin kuin se, että tuntee kylmän ilman ikkunasta, "kosketus tuonpuoleisen". Minusta se kuulostaa vähän liian mustavalkoiselta ja raa'alta.
Hmh. Mulla on ollut uskonto koulussa 9 tai joku semmonen, koska se on kiinnostavaa, mutta musta on aika tyhmää että opetetaan vasta kuudennella muita uskontoja kuin omaa. Tai niin ainakin meillä oli.
|
|
|
Post by Karakia on Oct 20, 2005 21:53:00 GMT 2
Kiitos, tädit. Te saitte minut tajuamaan muutaman tärkeän seikan. n_n
Jos nyt tuohon kuolemanpelkoon ensin ottaisin kantaa. Minä olen aina sanonut, etten pelkää kuolemaa. Mutta kuten Riksu sanoi, "juuri sen kuoleman pelon takia me harkitsemme ja elämme elämäämme harkiten". Vaikka minä en itse kuolemaa pelkääkään, pelkään sitä, että kuolema tulee liian pian. u_u
Niin, uskonnollisuus. Minäkin olen kahden vaiheilla, uskoako vai eikö. Olen kuitenkin omasta mielestäni tapakristitty enemmänkin kuin oikea uskovainen. Toisaalta minä olen joskus ihan tosissani rukoillut, yrittänyt saada apua joltakin, jolla on valta muuttaa asioita. Ja pariin kertaan olen rukouksiini saanut vastauksen. Mutta silti. Silti minä en vain voi sataprosenttisesti uskoa Jumalaan.
Vaikka se, että olen saanut rukouksiin vastauksia silloin, kun olen niitä eniten tarvinnut, on ollut jotain todella ihmeellistä, Jumala tuntuu olevan jotenkin kovin erikoinen käsite. En tiedä, kuka se jumala olisi, koska kristinuskon Jumalaan minun on vaikea uskoa. o.O Mutten ole tutustunut muiden uskontojen jumaliin kovinkaan tarkasti, joten tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että minä sitten niihinkään jumaliin uskoisin.
Olen kai aina uskonut siihen, että synnymme uudelleen. On jotenkin vain niin loogista, että kun minä kuolen, sieluni jättää ruumiini ja siirtyy elämään johonkin muuhun ihmiseen/eläimeen/asiaan. Mutta kiertävätkö sitten samat sielut aina vain tässä oravanpyörässä? Joku kysyi sitä minulta kerran eräällä foorumilla. En osannut vastata. Eikä minun pitäisikään osata. Jotkut tulkitsevat tämän systeemin kuolemanpeloksi. Että on niin paljon helpompaa uskoa siihen, että osa ihmisestä jää eloon, kuin että ihmisen kuollessa kaikki loppuu. Kyllä, usein uskotaan asioihin, kun ei haluta kohdata todellisuutta/sitä mikä käsitetään todellisuuksi, mutta asioihin voi minusta uskoa, vaikkei kuolemaa pelkäisikään.
Olen myös alkanut uskoa siihen, että jos ihminen uskoo Jumalaan, se on hänen todellisuuteensa. Hän pääsee taivaaseen. Jos uskoo, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, niin sitten ei ole.
Viime aikoina olen törmännyt usein siihen kysymykseen, että jos Jumala on täydellisen hyvä, miten maailmassa voi olla pahaa. Niin. Ristiriitaista. Jos kerran kaikki on peräisin Jumalasta, mistä vaikkapa helvetti on sitten tullut? Kuka on luonut helvetin tai Perkeleen? Vai onko Jumala sittenkin vain ihmisen kaltainen olento, jolla on hyvät ja huonot puolensa. Miksi sen pitäisi olla jumala, johon uskomme? Minusta tuntuu paljon todennäköisemmältä, että on vain jokin voima, joka pitää meistä huolta. Miksi se voima on täytynyt nimetä, miksi siitä on tehty ihmisen kaltainen? Onko se, että ihmiset ovat nimenneet jumalansa ja tehneet hänestä ihmisen kaltaisen olennon, muuttanut Jumalan ihmismäiseksi? Johtuuko maailman pahuus sittenkin meistä, meidän uskostamme voimaan?
Kyllä, minä mietin näitä asioita paljon. x)
|
|
Frickeon
Hevoskotka
Yamitori
Posts: 5,704
|
Post by Frickeon on Oct 20, 2005 22:10:13 GMT 2
Minun on ihan pakko sanoa, että jälleensyntyminen on periaatteessa niissä uskonnoissa joissa se on, paha asia. Ihmisen sielun ei ole todellakaan tarkoitus syntyä uudelleen. On tavoiteltavaa päästä irti siitä pyörästä ja liittyä siihen kaikkeuteen, joka on kaikkialla, mutta jota emme saavuta maalliisuutemme, eli minuuden takia.
En tiedä edes tarkoititko, Karakia, ihan tätä juttua, mutta minusta oli vain niin mukavaa sanoa tämä asia, koska länsimaiset uskovat, että jälleensyntyminen on jotain tavoiteltavaa, 'hauskaa' ja ennekaikkea uusi mahdollisuus. Kyllä se on uusi mahdollisuus, mutta se uusi mahdollisuus tarkoittaa vain sitä, että olet epäonnistunut tässä elämässäsi.
Olen oikeasti pahoillani jos kuulostan jotenkin saarnaavalta, koska sitä en halua olla. n___n
-Frickeon
|
|
Neela
Kiwi
my prince
Posts: 576
|
Post by Neela on Oct 20, 2005 22:20:37 GMT 2
Oih, en kyllä pysty miettimään noita Karakian lausumia kysymyksiä ja niiden vastauksia. En usko että onnistuisin pukemaan ajatuksiani sanoiksi.
Frickeon: Tuli tuosta muuten mieleen, miten yhdessä vaiheessa uskoin, että kaikille käy niin kuin he haluavat/pelkäävät kuoleman jälkeen, että mitään varsinaista 'oikeaa' ei olisi olemassakaan, eikä sen puoleen 'väärääkään'
Minäkin ajattelin jossain vaiheessa jotain tuon suuntaista. En silti ole varma tarkoitatko samaa kuin minä. Mutta minä ajattelin, että ihminen voi päättää (kai alitajuisesti) mitä hänelle tapahtuu kuoleman jälkeen. Tai ehkä hän voi ansaita sen jollakin lailla, kuka sen sitten päättää kuka ansaitsee ja mitäkin? Siihen en osaa vastata. Mutta ihmisellä olisi kuoleman jälkeen kaikki tiet avoinna. Ei vain ne kaksi, joista toisen viitta osoittaa Helvettiin ja toisen Taivaaseen. Olisi mahdollisuus uudelleen syntymiseen, kokonaan katoamiseen, vain maailmaan jäämiseen (mikä on minusta myös aika kiehtova ajatus, jäädä ikäänkuin aaveeksi, tosin ei ehkä ikuisuudeksi, mutta pieneksi ajaksi) ja sitten myös Taivas ja Helvetti ja lukuisat muut vaihtoehdot, jotka kukin voi kehitellä omassa mielessään aivan itse.
Minä en voi oikein sanoa että pelkään kuolemaa. Tai ehkä pelkään sitä itse kuolemaa sitä kipua mitä se voi olla. En kuolemanjälkeisiä tapahtumia. Minä uskon ettei minun tarvitse kuolemani jälkeen huolehtia enää mistään, kun se kipu on ohi niin olen vapaa. Minä uskon että voin sitten vain kadota, en minä tarvitse taivasta, vain totaallisen rauhan, katoamisen. En mitään iankaikkista elämää. Minusta se kuulostaa kamalalta. Iankaikkisuus on niin laaja käsite ettei sitä pysty ymmärtämään.
Kaikenlaista sitä ihmismieli aina miettiikään.
|
|
|
Post by Karakia on Oct 20, 2005 22:23:50 GMT 2
Hmm. Minä en muuten ole koskaan ajatellut sitä tuolla tavalla, että uudelleensyntyminen olisi jotenkin... no, 'hauskaa'. Jotenkin se, että synnymme uudelleen, on vain pinttynyt mieleeni niin kovasti, että uskon siihen. (Ja oudointa on, etten tiedä, minkä takia olen ruvennut tuohon uskomaan.) Sinäänsä se, että jälleensyntyminen olisi uusi mahdollisuus, on minun mielestäni jotenkin... tönkköä. Minä käsitän sen niin, että kun syntyy uudestaan, oppii uusia asioita (entisissä elämissä opitut asiat ovat "tallessa", mutta ne eivät kuulu nykyiseen elämään), pääsee jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että voi tosiaan tulla kuuluvaksi jonkinlaiseen kaikkeuteen. Niin, ja joku on btw joskus sellaistakin mielenkiintoista kertonut, että uskoo siihen, että tämä yksi ja sama elämä toistuu aina vaan. Että kuoleman jälkeen aloitamme kaiken taas alusta samassa elämässä ja että se selittäisi de ja vu-ilmiöt.
|
|
Neela
Kiwi
my prince
Posts: 576
|
Post by Neela on Oct 20, 2005 22:42:10 GMT 2
Tuli vielä tässä mieleen. Olemme tästä joskus keskustelleet kai uskonnontunneilla ja kai kavereidenikin kanssa. Kun jokaisella uskonnolla on oma näkemyksensä siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ja jokaisen uskonnon "harjoittajat" (kovin julmasti sanottu, mutten keksinyt parempaakaan ilmaisua) uskovat että se heidän uskontonsa on se ainut ja oikea. Jos jollekin buddhalaiselle selittää kristinuskosta ja kristinuskon Jumalasta, että se on se ainut ja oikea uskonto ja ainut ja oikea jumala. Niin kuinka moni kuvittelee että tämä buddhalainen meinaisi vaihtaa uskontoaan, johon hän on saattanut koko ikänsä uskoa, että se on se ainut ja oikea uskonto? Joku kysyi joskus uskonnon opettajaltamme että kun raamattu opettaa että kaikki vääräuskoiset joutuvat Helvettiin, niin joutuvatko sitten kaikki jotka eivät ole kristittyjä niin Helvettiin? Hän ei osannut vastata siihen, ei osaa varmasti moni muukaan. Mutta tämä kysymys tavallaan korostaa sitä ajattelutapaa että jokainen joutuu kuolemansa jälkeen sinne minne itse uskoo joutuvansa. Ja minusta tämä koskee aivan samalla lailla muitakin, jotka eivät usko mihinkään uskonnon oppeihin. Kylläpä tämä uskonnosta keskusteleminen on mielenkiintoista. Vaikka ehkä toistin itseäni tässä viestissä.
|
|