Esitettävät runot

[april]

Ihania runoja, olet fantastinen kirjoittaja!
Tuossa yhdessä (suomi runo^^) runossa oli yksi (ja paljon muita) ihana lause, mutta en jaksa katsoa, en halua muistaa. Unohdan mitä kerroit, en kuule mitä sanot, en halua, en kuuntele. Oho hups, runosuoni pulpahti vaan vähän. No onneksi voin syyttää sinua kun kirjotit runoja, jäi vaihde päälle. ;D

Ne ensimmäiset eläin runot olivat ihania ja piristäviä, hauskoja.

Synkemmät olivat koskettavia ja ihanasti kirjoitettu.

Pyydän anteeksi, kun en lukenut niitä englannin kielisiä runoja, mutta olen niin surkea että siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, olisi ollut ilmaa vain, en olisi ymmärtänyt, sanoja vaikeita, englannin koukeroita.
eh..;D

[Frickeon]

Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos. ^^

Englanninkieliset voi jättää omaan arvoonsa ihan suosiolla. ^^

Mutta ihanaa, että pidit ja mahtavaa, että avasin runosuonesi. Kuvainnollisesti tietenkin. Suonia ei ole mukava availla. ;D

-Frickeon

[Frickeon]

A/N:
Runosuoneni on ollut nukkumassa joten se antakoot anteeksi, mutta tässä olisi tätä ja niin edespäin. Tämä oli haasteena eräällä toisella foorumilla, joka on Maailmankaikkeuden sisarfoorumi. ^^
Runossa piti esiintyä suklaarasia, rakastunut ja tämän rakas, muut henkilöt olivat kiellettyjä. Genre oli romace/angst

-----------------------------------------------


Suklaarasia

Käteni viipeltävät kohti maistuvaa suklaata,
rasia tyhjenee ennen kuin kerkesin sen aloittaa,
Pakko myöntää, että nyt minua vähän vituttaa,
olet taas missä lie,
en tiedä taaskaan minne askeleesi vie.

Katseeni osuu, käteeni sattuu,
läimäisit minua jo toista kertaa.
Mutta illalla makaamme taas kahdestaan.
Peiton alla kummatkin yksinään.

Suklaarasia yöpöydälläni,
arpia kädessäni.
Ne suklaalla paikkaan,
ja pian ei ole rasiassa palaakaan.

[Tundrah]

Minä olen huono, siis todella huono kommentoimaan runoja.

Ensimmäisen kappaleen jälkeen luulin että tämä oli hauska, mutta toisen jälkeen se muuttuikin täysin. Ennalta-arvaamatonta siis. Ei liian perinteistä.

Toisen kappaleen sanat eivät ihan rimmanneet, mutta runoistahan ei koskaan tiedä mitä pitäisi odottaa, ja mikä kuuluu asiaan. Voisihan olla että kirjoitusvirheetkin kuuluisivat moderniin runoon, jolloin niistä ei tietenkään pitäisi huomauttaa.

Äh, eksyin aiheesta. Loppu oli aika... tyly, mutta silti pidin siitä. Pienet asiat, kuten suklaa, lohduttavat.

Suklaarasia yöpöydälläni,
arpia kädessäni.
Ne suklaalla paikkaan,
ja pian ei ole rasiassa palaakaan.

Suuria murheita kun tyhjeni koko rasia...

[Frickeon]

No, tämä oli haaste. Riimejä ei kielletty missään vaiheessa, mutta koska olen niin kova poika(?) kokeilemaan aina kaikkea uutta niin halusinpa kerrankin tehdä runon ilman riimejä.

Suklaa todellakin lohduttaa ^____^

Itse en pitänyt tästä haasterunosta niin paljoa kuin muista täällä, mutta olenpahan tällaisenkin tänne kirjoittanut.

-Frickeon

[Frickeon]

Se tuplapostaa taas. ^^
Näillä ei todellakaan ole nimeä. Vain tuolla viimeisellä.

-------------------------------

*
Ystävä rakas, kuule mua.
Mulla on asia, joka ei kosketa sua,
en jaksa laulaa mun laulua,
on tunteet tukehtuneet,
kauniit asiat kadonneet.
Mut sä saat,
unohtamaan.
En mitään mä saa.
Ystävä rakas,
olet sä kaunis,
lähellä lämpös,
kaukana tunne.
Mut järkee kuuntelen,
ja sut itselleni sain.


*
Rakastetaanko, vai eikö rakasteta?
Siinä vasta pulma.
Leikki leikkinä, sen haluan ratkaista.
Lääkettä suoniin, kuvia mieleen,
kuivuu se järvikin.
Rakasta, rakasta,
mua vähän auta.
Pulmia, vastauksia, siinäkö se?
Haluan jotain fyysistä, näkyvää ja kuuluvaa.
Ihollani tuntea. Tekoja, tekoja, sanat tulvii suusta.
Tahdon syödä. Tahdon nukkua.
Tahdon juosta. Tahdon jäädä.

Mene, mene, mene, sua liikaa kaipaan.
Hyvästiksi viltin ostan, siihen sinut sullon.
Kunnes koittaa hetki, jolloin henkesi ei kulje.
Lähde tänään, älä huomenna.
Itkin tai en.



Ystävyys

Aluksi oli tuttavuus,
sitten syntyi tunne uus.
Joskus sua kaipasin,
silloin tällöin vihasin.
Sama se oli silloinkin,
kun sinuun nojata sain.

Kaveruutta,
tuttavuutta,
seuraa usein ystävyys.
Ystävän minä uudein sain,
sua silloin kaikkialta hain.
Vuodet vieri, kasvettiin.
Kilpaa puihin kiivettiin.
Tuntui kuin mut unohdit,
kun elämääsi saapui hän.

Vielä sä kaiken mun kaa jaat,
mut omastasi puolet saa.
Sitä en saakaan minä,
vaan se yksi tunkeilija.
Aika keljuu, kun kohdalleen koittaa.
Haihdu kun se ei minnekään.
Silloin vasta tajusin,
en mä susta luovukkaan.
Olisin sut pois repinyt,
häneltä vienyt väkisin.
Mut oma oli ideasi,
kun roikkumaan jäit.

Aluksi oli tuttavuus,
vieläkin on ystävyys.



------------------------------------------
Nyt olen oikeastaan vasta virallisesti putsannut laatikkoni runoista. ^^

[Frickeon]

Se hyökkää jälleen. ^___^
------------------------------------------------

*Nimetön

Herkästi luulen,
ääniä kuulen.
Liekkö vain tuuli?

Herkästi alan,
Hukkaan palan.
Missä on sydän?

Kauniisti niian,
ihmisiä piiaan.
Tennäistä liian?

Surullinen laulu,
lehtien nauru.
Puussa soi,
kohtaloni loi
ja minulle soi.

Ruokalan jono,
Ihmisten suru,
oppilaitten luku.

Laita ruokaa,
"makeaa", mä huokaan.

Mulle anteeksi suokaa,
ja laittakaa vuokaa,
Puhelinkin tuokaa.

Tuut, tuut, tuut,
varattua tuuttaa,
että mua suututtaa.
"Hyvää päivää", radio kuuluttaa.

Kala tuoksuu,
mahdoton juoksu.

Karkuun en pääse,
viimein ruokaa suussa


*Olet ainoain

Toivon tunteen, tunnen toivon,
Heräävän, tulevan,
Rakkautena syöpyvän,
Kirjoitan sen rantahiekkaan,
"Rakastan, olet ainoani"

[Frickeon]

*Sydämeni

Sydämeni pihalta löysin,
Omaan huoneeseeni turvaan siirsin.
Sen jollekin mä luovutan,
vaik' tuskin kukaan kaipaakaan,
sydäntäni särkyvää.

Ihmisten pilkkaama,
jumalan huviksi kokoama.
Naurujen aihe,
annoin kaiken,
luovuin monesta,
pikkuisesta elämästä.

Asuin kuplassa.
Onnessa ja ilossa,
täydellisessä parrasvalossa.
Siipeni aukaisin,
ja maahan mätkähdin.

Sydämeni vain kivenmurikka,
ruma ulkoa, kaunis sisältä.
Toivottavasti.

[Minulla on todellakin huoneessani kivi, jota kutsun sydämekseni. ^^]



*Kyynel

Kyynel katkera poskelle valuu,
se on ahdistavan arjen paluu.
Se satuttaa, se kirpaisee,
Ja se minut loppuun imee.

Kyynel katkera esiin pyrkii, vesi silmiin kihoaa,
Koitan vastata ja otsani kylmästi hikoaa.
Paljon on maailmassa oppimista,
opettajan selitystä.

Kylmä, kylmä elokuu, olet mulle kirous.
Miksi lähdin polulle tälle?
En osaa, en ymmärrä.
Puhumattakaan siitä, että ahdistaa.

Kyynel pieni, kuule mua.
Mä pyydän, älä paljasta sua.
Pysy piilossa vielä hetki.
Että kerkeää loppua kouluretki.
Kun päivä on ohi voin itkeä.



*Piilosilla

Kettu oli piilosilla,
porsaan kanssa kanalassa.
"Löydä et mua ikinä,
olen sinua kokoajan narrannut"
Kettu ei pelaa reilua peliä,
se on vastoin sen koko luontoa.
Porsaan luulee olleen herkkäuskoinen,
mut se on elukka viisaanlainen.

"Jos haluat mun kanssa leikkiä,
en jaksa sun iloasi pilata.
Siitä vaan saat mua narrata.
Kaikki tietää, et pysty parempaan."


*Ikkuna

Poistu paikalta,
älä jätä jälkeä.
Huokaa uudelleen,
ja mene mahalleen,
se helpottaa.

Kunnes huomaatkaan,
olet taas,
huomion keskipisteenä,
toivon vertauskuvana,
toistuvana haikeutena.

Ystäväsi satuttavat,
tietämättään auttavat,
mutta silti ahneina,
odottavat seuraavaa palaa.

Olit kadoksissa,
olet eksyksissä.
Silti täällä muiden luona,
huomenna samassa paikassa.

Pala susta puuttuu,
sen ahneet suut söivät
ja sielunsa sinulle möivät.
Et sinä niitä silti halunnut.

Riippuvainen heistä,
riippuvaisia sinusta,
riippuvaisia elämästä.
Haudattuna jo puoliksi.

Unissasi hoet,
unohtumattomat koet,
ja maailmaa näet.
Se on sinun ikkunasi.

Sinun ainoa ikkunasi.

[Tundrah]

frickeon said:

[Minulla on todellakin huoneessani kivi, jota kutsun sydämekseni. ^^]

Öh... niin on minullakin. Se on sydämen muotoinen, siksi sen alunperin otin mukaani. Toivottavasti se vielä on kotona tallessa...

Runot olivat kauniita. Surullisia. En nyt ehdi analysoimaan, mutta palaan tänne vielä! (I'll be back and that's a promise)

[Frickeon]

No niih, Se alkoi runoilemaan vähän aikaa sitten ja sai aikaan pienen runomuotoisen tarinan. ^-^
Se on hyvin ylpeä, että sai aikaan mitään. Ja jälleen kerran laitan sen tänne teidän kiusaksenne. *Hihittää*

--------------------------

~Enkelini~


1. Ensi kohtaaminen

Hulluja täynnä,
tämä pieni maailma.

Ventovieraita aina,
oveani kolkuttaa.

Tuuli puhaltaa,
ulkoa kuiskaa.

"Tule sisään, tule sisään"
Hiljaa sille kuiskaan.

Tuli sisään, meni ulos.
Pyysin mukaansa ylös.

Ei ottanut, ei antanut.
Ei mitään multa myöskään pyytänyt.

Kaiken olisin antanut,
vaan mitään se ei multa pyytänyt.



2. Kaipaus

Kaunista maailmaa,
surujani kaipaan.

Kavereille huokaan:

"Se tuli, se meni.
Vahingossa sydämeni rikkomassa kävi."

Pimeä varjo,
lämmin kuin tuli,
kylmä kuin lumi.

Kaupungissa kaukaisessa,
Itkeskelee sängyssänsä.
Mitä meni, mitä tuli.
Sen tytön sydämen rikkomassa kävi.



3. Korjasi

Se tuli, ja se meni.
Sydämeni ehjäksi teki.

Sydän on rikki sen,
Enkelin pikkumaisen.

Mitä tuli, mitä meni.
Mitäs sydämeni ehjäksi teki?

Käytti taian viimoisen,
pelastaakseen kuolevaisen.

Yhä minä pilviin katson,
tähtiä mä öisin lasken.
Auringon säteitä taskuuni kerään
ja tähtisumusta aamulla herään.




4. Don Juan

Sataa, sataa, yötä päivää.
Enkeli se sängyssään makaa.
"Miksi menin, miksi tulin,
sydämeni on kuin jää, joka suli.

Ennen se oli kova kuin kivi,
oli mulla rakastajia iso rivi.
Tunteitten en antanut sotkea,
Mut nyt olen jo rakkaudesta sokea.

Miksi mua näin pilkataan,
miksi donjuan näin maahan hakataan?

Minun piti naisilla leikkiä,
ei yhdenkään pitänyt nenilleni hyppiä."

Kuule kaveri sen juanin,
valituksen korvia vihlovan.

"Ehkä kerrankin on aika sun,
kohdata raukkautes."



5. Uudelleensyntyminen

Kun tyttö ei enää tapaa,
ja hän näkee muutakin kuin omaa napaa.

Enkeli se muutokseen päätyi,
Ja uudelleen sydämensä jäätyi.
Kun näki kaiken karmeuden,
rakkauden, tavoittamattoman.

Nyt sitä sulata ei leimahdus,
minkäänlainen tunne uus.
Se on kokonaan jäätä,
kaikkea on siedettävä.

"Tilanne mun koskettaa,
rakkaus kun satuttaa.
Elämää mä ymmärrän,
ketään en matkaani halua."

[Sype]

Enkelirunoja.. ^^ Ihanaa..

Nä ovat erittäin kauniita. Minä pidän näistä kaikista oikein paljon. ;D

Käytti taian viimoisen,
pelastaakseen kuolevaisen.

Yhä minä pilviin katson,
tähtiä mä öisin lasken.
Auringon säteitä taskuuni kerään
ja tähtisumusta aamulla herään.


Tuosta pidin oikein erityisesti. Se piti moneen otteeseen lukea uudestaan. Niin kaunista, erittäin kaunista. ^^ Sinä se sitten osaat näitä raapustaa. Minä pidän..

En saa mitään järkevää sanottua. ^^ Hienoja. ;D

[Gandalia]

Nämä ovat ihania ja mua harmittaa kun en koskaan tajua kommentoida näitä.

No, nyt kommentoin.

Ikkuna on aivan ihana. Kehittelin siihen heti melodiaa, ne sanat olivat nimittäin niin kauniit ja mulla on pakkomielle rustata lauluja kaikesta.

Pidin erityisesti tuosta kohdasta:

Kunnes huomaatkaan
olet taas
huomion keskipisteenä
toivon vertauskuvana
toistuvana haikeutena

Ja tuosta:

Unissasi hoet
unohtumattomat koet
ja maailmaa näet
Se on sinun ikkunasi

Sinun ainoa ikkunasi


Enkelirunot olivat ihania, pidin hirveästi tuosta samasta kohdasta kuin Sypekin.

Jotkut sitten osaavat kirjoittaa. Näistä pitäisi koota joku runokirja ja pistää myyntiin.

[Tundrah]

frickeon said:

Asuin kuplassa.
Onnessa ja ilossa,
täydellisessä parrasvalossa.
Siipeni aukaisin,
ja maahan mätkähdin.

...

Ystäväsi satuttavat,
tietämättään auttavat,
mutta silti ahneina,
odottavat seuraavaa palaa.

Näistä pätkistä minä pidän eniten. Tuo ensimmäinen kuvaa hyvin maailman julmuutta, aikuistumista... tai niin minä ainakin sen mielsin.
Tuo toinen... se on jotenkin karu. Minä yhdistelen näitä pätkiä aina kaikenlaisiin tarinoihin aivan huomaamattani. Luon jonkinlaisen suuremman kokonaisuuden ympärille ja tästä tuli aika hieno mielikuva.

Äh, kuulostipas typerältä. No, ei kenenkään onneksi ole pakko tajuta mitä tarkoitan

Hienoja runoja joka tapauksessa!

[Frickeon]

A/N: [Suoraan Maailmankaikkeudesta, olen laiska. Ya know.]
--- Tosin luovan kirjoittamisen kurssille pitäisi kirjoittaa runo. Tai oikeastaan vain asettaa nätisti tuohon omalle [ei-esittävälle] kuvalle viereen. [Koska aktiivisena ja luovana ihmisenä kirjoitin sen jo tunnilla raaka muotoon ja koulussa valmiiksi.]
Sain niin ihmeellisiä sanoja siihen tehtäväksi, että oksat pois.
Ihan omituinen runo tuli, mutta ette voi odottakaan muuta jos saa sanoja outo, aivo, omalaatuinen, pelottava, pudotus, alamäki, liukumäki, jännä, airo, hermo jne.
Ja kun muita sanoja ei saanut olla koko runossa. -___-
Nimen runolle varastin sitten yhdestä sanasta.
Aivoserpenttiini. O.O
Ja kaikki tuo minun piirtämästä abstarkista oma kuvasta.
[Joka oli oikeastaan vain pallo aalloissa musta pilven sisällä. Jokaiselle viivalle on kerrankin selitys. ^^'' ]

--------------------------------------------------

Aivoserpenttiini

Aivoissa kiehtovissa,
hermot solmussa.
Airoilla alamäkeen,
Alaspäin! Alaspäin!
Yksinäisessä liukumäessä.

Maaginen lankakerä,
kiehtova universumi.
Pelottava liike,
pudotessa synkeä,
virran vietävä.


[MUOKS. Hitsi tuo asettelu ei tule tuossa esille. -__- ]

[Sype]

Ja noin hyvän keksit. Ihan älyttömän vaikealta tehtävältä kuulostaa, varsinkin nuilla sinun sanoillasi. Eli mielestäni tämä oli mahtavasti toteutettu. ;D Tuollaiset tehtävät (ainakin minua) ottavat helposti päähän, varsinkin jos ei keksi yhtään mitään ja jotain pitäisi kuitenkin kirjoittaa.

Mutta siis.. Lyhyesti sanottuna. Hienosti toteutettu. ;D