Post by Frickeon on Oct 20, 2005 0:14:42 GMT 2
A/N:
Ja nyt alkaa ihmeellinen ja unohtumattomaksi kokemukseksi tuleva Slaz 2 - Kohtalon sitomat
Jokainen saa tehdä omat päätöksensä tuosta otsikosta.
Jälleen tarina lähti liikkeelle ihan vyöryämällä enkä voinut pitää käsiäni kurissa, kun kuvainnollisesti sanottuna oksensin tämänkin tarinan biteiksi koneeni ruudulle.
Tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään kaikenselittävä jatko-osa vaan kirjoittajan omaa huvittelua. [Kuten oikeastaan ensimmäinenkin Slaz]
Edelleen haluan kiittää sara-pullaa, jolle olen todella kiitollinen Slaz sanan keksimisestä ja siitä, että saan lainata sitä. Sen lisäksi kiitän ensimmäisen saagan lukijoita ja kommentoijia. On aina ilo huomata, että jopa minun huumorintajuni on sellaista, että muutkin ymmärtävät sitä. x)
Ikäraja: Pg-15, toivotaan, että se pysyykin siinä.
Beta: -
Genre: Humor/Crossover
MUOKS//
Käytän tätä ilkeästi hyväkseni ja julkaisen Draco&Harry kuvani täällä, koska alunperin tämän piti olla kuva juuri tässä ficissä olevasta parista, mutta sekin meni miksi meni. Eli mönkään oikeastaan.
i18.photobucket.com/albums/b133/Frickeon/40/HarryDraco.jpg
--------------------------------------------------------------
Prologi:
Kuka se jäikään ulos kaikesta viime osassa? Kenen pitäisi olla kuollut? Kuka tekee tästä koko hommasta ihan AU-ficin? Kuka jäi liian vähälle viime osassa?
Vastaus kaikkeen on Sirius. Meidän lempi kummisetämme, koiramme ja Akzaban jätkämme. Hän, jonka pitäisi asianomaisenkin mukaan olla Remuksen kanssa. Hän, joka jätti Slazin viime osassa. Hän, joka karkasi Eeron, Akin, Paulin ja Laurin kanssa keikkabussilla Angstilasta.
Ensimmäinen osa
-Draco & Harry ja Voldemortin toive
Kaunis mökki, jossa Slaz kahdeksantoista vuotta sitten syntyi alkoi rempattaa hiukan joka paikasta.
Draco kierteli mökkiä mietteliäänä Harry kädessään kiinni ettei tämä joutuisi taas lohduttamaan kummisetäänsä, joka oli murtunut siitä tiedosta, että Slaz ja Conan, tai Conanza kuin Slaz tykkäsi kutsua, olivat muuttaneet Conanin kotiin Rockfeller centerille.
Conanin lemmikki Max oli tullut mustasukkaiseksi kuulemma ja se oli lähetetty appivanhemmille. Harry ja Draco eivät edes tienneet mitä lemmikit söivät, joten päättivät ruokkia Maxia samalla ruualla mitä antoivat Siriuksellekin. Perigreadin vitamiini-luomu-rasvatonta-koiran murkinaa suoraan purkista. Etiketin mukaan pisti karvat kiiltämään.
”Se on nirso koira, perkele”, Draco tiuskaisi, kun Max ei edelleenkään suostunut syömään kuppiaan tyhjäksi. Jotain se selitti, mitä Draco ei edes halunnut kuunnella, koska koirat eivät puhu.
”Mutta jos kuun-”, Max aloitti. Sirius kohautti olkiaan vieressä ja murahti vieressä.
”Älä aloita, sinä olet koira”, Max sanoi suoristaen ruskeaa, kaakaonruskeaa takkiaan.
Sirius murahti jälleen. Eipä hän kamalasti siinä tilassa halunnut sano vastaankaan.
Max murahti sivistyneesti ja koppasi ruokakupin käteensä ja hetken katsottuaan ruokaa ällöksyen koppasi pahimpaan nälkään kourallisen ja mussutti sitä vastentahtoisesti, mutta nälkäisenä.
Mutta kierrellessään mökkiä Draco pongasi, että heidän räystääseen oli pesinyt lintuja.
”Korppeja”, Harry sanoi tietävästi. Jästien biologiasta oli apua joissain tilanteissa. Draco nyökkäsi.
”Mitä ne tekevät min- siis meidän mökin räystäässä?”, blondi aloitti.
Sirius tuli varovaisesti paikalle.
”Ne ovat yhden minun kaverin”, hän sanoi pyöritellen kenkäänsä hiekassa ja vältellen Dracon sinisten silmien jääpuikkoja täynnä olevaa katsetta.
”Minä tekstaan ja sanon, että tulee hakemaan korppinsa”, Sirius myöntyi, kun Draco taikka Harry ei vastannut mitään.
Niin Sirius nosti kännykän taskustaan ja piippasi Nokian puhelimen käyntiin.
Samassa Lauri oli jo vastannut ja esitti myös mahtavan 'ei'n käskylle. Hänhän ei angstaisi enää ikinä. Eero rukka oli saanut naarmuja kasvoihinsa korppien kynsistä, Pauli makasi Pyhässä Tungoksessa, eli Hellsingin aamuruuhkassa lähdettyään etsimään apteekkia ja Aki oli ulkona kaikesta. Niin kuin tavallisesti, mutta senkin pystyi helposti laittamaan korppien syyksi.
Lauri halusi vaihtaa perhosiin. Ne olivat paljon mukavampia.
Harry huokaisi, mutta näki horisonttia vasten painautumassa pitkän hahmon viitta helmuten uhkaavaasti.
”Minusta tuntuu, että Voldemort on etsimässä isääsi, Draco”, Harry kuiskasi vieressään Siriusta jäätävästi tuijottavalle miehelle.
Draco jäykistyi heti katsomaan pitkää ja eleganttia varjoa taivaanrannassa. Varjo heilutti kättään ja lähestyi.
”Heil Draco”, Voldemort huudahti jo kaukaa ja siksi Draco jätti vastaamatta tähän epäilyttävävään tervehdykseen.
Lähempänä Draco näki selvästi, että hänen toimintansa oli masentanut Voldemortin, joka oli tunnettu ailahtelevasta mielenterveydestään.
”Huomenta lordi Voldemort”, Draco sanoi, kuten kuka tahansa kuolonsyöjän opetettu poika sanoisi.
Harry ei enää edes yrittänyt kitkeä tätä tapaa Dracosta.
”En minä halua olla enää lordi”, Voldemort vastasi töykeästi huulet mutrussa.
”Minä haluan vain naimisiin”, hän sanoi silmät kiiluen.
”Etsi itsellesi mies”, Max sanoi koiranruokakuppi kädessään Dracon ja Harryn takaa. Nokian piippavat näppäimet soivat taustalla, kun Sirius kirjoitti Laurille jotain todella nerokasta viimeiseksi sanaksi. Voldemort näki tähtiä, kuun, auringon ja pinkkisiä sydämiä Maxissa.
Harmi vain, että Max oli, kuten Draco selitti, lemmikki, eikä Voldemort voinut naida lemmikkiä. Se olisi laitonta, jopa Slash-Paratiisissakin.
Toinen osa
-Slaz & Conan, Brian & Nick ja The Rasmus Pyhässä Tungoksessa
Rockfeller Center kohosi yksin yksinäisyydessään yksinäisellä kadulla. New York oli yksimielisesti päättänyt muuttaa muualle, mutta Conan, joka oli seikkaullut Brianin, Nickin ja Slazin kanssa, oli kokonaan jäänyt tästä paitsi ja joutui jäämään yksikseen Old New Yorkin paikalle.
New York oli mennyt Floridan kupeeseen ja Conan olisi kuollakseen halunnut Floridaan, tai Orlandoon, tai Kaliforniaan, tai jonnekin muualle.
"Eikö meillä todellakaan ole muuta kuin pullia", Slaz kysäisi varovaisti huomattuaan, että he saivat aamiaiseksi pullia, lounaaksi pullia, iltapalaksi pullia ja jos tuli nälkä jääkaapista löytyi aina pullia.
Conan hörppäsi vesimukistaan ja pudisti päätään. Slazkin mielenkiinnon kiinnitti Conanin hiuskiehkura, joka heilahti miehen pudistaessa päätä.
"Oletko koskaan ajatellut leikata hiuksiasi?", Slaz kysyi hieman rohkeammin, mikä oli virhe, koska sen lisäksi, että Conan pomppasi pystyyn yleisö reagoi kaikkein kauheimmalla tavalla. Heittelemällä mädäntyneitä pullia kohti Slazia.
"Se oli vitsi vai mitä?", Conan kysyi hermostuneena.
Slaz päätti valehdella ja nyökkäsi. Conan huokaisi helpotusta ja istuutui alas.
"Tuollaisella saa säikyttää minua", hän huokaisi ja Slaz päätti todellakin olla kertomatta, että hiukset ärsyttivät häntä välillä.
*
"Nick!", Brian karjahti toiselle.
"No mitä kulta?", Nick sanoi ähkien hikisenä ison punaisen sohvan alla.
"En minä halua sitä sinne", Brian sanoi mutisten enemmän itselleen kuin Nickille. Ja viimein hän keksi.
"Kanna se yläkertaan, sinne se sopii", Brian sanoi hymyillen Nickille. Nick huokaisi raskaasti, mutta teki työtä käskettyä ja lähti raahaamaan sohvaa portaita kohti.
"En minä jaksa kulta", Nick tokaisi ja tiputti sohvan alas. "Ja se on ihan nätti tuossa", hän lisäsi epävarmana ja osoitti käytävällä väärinpäin komeilevaa punaista sohvaa, jonka jalat sojottivat kattoon.
Brian mutristi huuliaan turhautuneena.
Nick koitti pysyä sanojensa takana ja retkahti makaamaan sohvalle katkoen melkein kaksi kylkiluutan ja selkärankansa. Ja löytäen lehden ja lehdestä juuri täydellisesti oikean artikkelin.
Onko teillä ongelmia? Huonoja valintoja?
Haluatteko, että elämänne on laiffia, juuri teille? Haluatteko apua?
Jos olette todella niin epätoivoisia soittakaa M. Atti & N. Ykäselle ja kysykää neuvoja.
Vain sata euroa neuvolta. Maksu etukäteen.
Soittakaa 000-222-222-222, muistakaa suuntanumero: 0222
Ottakaa yheyttä ja kuulkaa kohtalonne.
Nick puristi lehteä kädessään nähden tähtiä ja pelastuksen uljaan vaalean orin laukkaavan päin näköä.
"Brian, tätä me kaivataan", Nick julisti ja näytti ilmoitusta toiselle miehelle. Brian luki ilmoituksen tarkkaan erinäisten vippojen takia ja nyökkäsi lopulta huomattuaan, että ilmoitus oli täysin rehti ja asiallinen.
"Soitetaan sinne", Nick höpisi tätimäisesti, kun kaiveli Siemensiään laukustaan.
"Luulin, että kannatat Motorolaa?", Brian sanoi kohottaen kulmaansa Nickin Siemensille.
"Mutta tämä on niin pieni ja ihana", Nick sanoi puristaen puhelinta kädessään.
"Niin kuin sinä", Nick sanoi lempeästi Brianille valitessaan numeroa.
Hän katseli numeroa vähän väliä ja laski numeroita.
"Montako kakkosta siihen tulee?", Nick kysyi Brianilta koittaen keskittyä kokonaan Siemensiinsä.
Brian otti lehden käteensä ja laski. "Yhdeksän plus tietenkin kolme suuntanumerosta, ja muista nollat väliin", mies neuvoi nuorempaa.
Eli siis 0222-000-222-222-222", Brian luki.
Nick nyökkäsi.
*
Hämähäkin seittien peittämä puhelin pärähti soimaan M. Atin ja N. Ykäsen toimistossa, joka oli vain peitenimi eräälle toiselle alamaailman kovikselle, nimittäin kummisedän oikeaksi isovarpaaksi nimitetylle Matti Nykäselle.
Ja Matti olikin kovaksi keitetty. Seinillä roikkui veitsiä ja suksia, joilla kerrottiin hänen hakkaavan viholliset ja vastustajat. Nykyään Nykänen vietti hiljaista elämää ja oli laittanut lehteen ilmoituksen, jossa haki epätoivoisia ihmisiä hakattavaksi.
Vaan eipä Matti arvannut mihin joutui vastatessaan puhelimeen ja lähettäessään toisen persoonansa, eli N. Ykäsen vierailulle kaukaiselle Ivalon Mökille.
*
"Pauli", Lauri sanoi kärsimättömänä.
"Niin?", Pauli vastasi.
"Me olemme jälleen Pyhässä Tungoksessa", Eero sanoi keltakuontaloisen kaverinsa puolesta.
"Tiedän, että olemme", Pauli, niin rauhallinen kaveri ärjäisi. Akin silmät mulkahtivat enemmän kuin ihmisille on terveellistä ja Eero sai inisevän Laurin kaivautumaan kainaloonsa.
"Hellsinki on aika paska paikka", Pauli tokaisi rauhoittutuaan ja näytettyään harkittua käsimerkkiä edessä olevalle ja saaden samanlaisen takana olijalta.
"Älkää ikinä hankkiko ajokorttia", Pauli neuvoi muita, vaikka tiesi, että jokainen miehistä omisti ajokortin, harva heistä vain muisti asian, koska Pauli ajoi aina.
Pauli, Eero, Lauri ja Aki huokaisivat yhteen ääneen avoauton kiihdyttäessä vieressä vaativasti
"Hey there lookin' at me
Tell me what do you see
But you quickly turn your head away
Try to find the words I could use
Don't have the courage to come up to you", kuului avoautosta ja The Rasmukseksikin kutsuttu kokoonpano joutui vastakkain kolmen erikoisen hyypiön kanssa, joista kaikkein lyhyin ajoi avo-autoa.
"Are you leaving soon? I just need a little time", pieni tyyppi ohjauspyörän takaa huudahti.
"This life is so full of temptation. And I want to keep it that way
I know myself I can handle the game", Lauri vastasi ilmoittaen nätisti laulajien tulkinnanvaraisella kielellä, että häntä ei kiinnostanut jäädä hölisemään.
Ja niin toinen porukka sulki suunsa ja antoi Laurin ja porukan olla rauhassa aina vihreisiin valoihin, joissa autot erosivat toisistaan.
Ja nyt alkaa ihmeellinen ja unohtumattomaksi kokemukseksi tuleva Slaz 2 - Kohtalon sitomat
Jokainen saa tehdä omat päätöksensä tuosta otsikosta.
Jälleen tarina lähti liikkeelle ihan vyöryämällä enkä voinut pitää käsiäni kurissa, kun kuvainnollisesti sanottuna oksensin tämänkin tarinan biteiksi koneeni ruudulle.
Tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään kaikenselittävä jatko-osa vaan kirjoittajan omaa huvittelua. [Kuten oikeastaan ensimmäinenkin Slaz]
Edelleen haluan kiittää sara-pullaa, jolle olen todella kiitollinen Slaz sanan keksimisestä ja siitä, että saan lainata sitä. Sen lisäksi kiitän ensimmäisen saagan lukijoita ja kommentoijia. On aina ilo huomata, että jopa minun huumorintajuni on sellaista, että muutkin ymmärtävät sitä. x)
Ikäraja: Pg-15, toivotaan, että se pysyykin siinä.
Beta: -
Genre: Humor/Crossover
MUOKS//
Käytän tätä ilkeästi hyväkseni ja julkaisen Draco&Harry kuvani täällä, koska alunperin tämän piti olla kuva juuri tässä ficissä olevasta parista, mutta sekin meni miksi meni. Eli mönkään oikeastaan.
i18.photobucket.com/albums/b133/Frickeon/40/HarryDraco.jpg
--------------------------------------------------------------
Prologi:
Kuka se jäikään ulos kaikesta viime osassa? Kenen pitäisi olla kuollut? Kuka tekee tästä koko hommasta ihan AU-ficin? Kuka jäi liian vähälle viime osassa?
Vastaus kaikkeen on Sirius. Meidän lempi kummisetämme, koiramme ja Akzaban jätkämme. Hän, jonka pitäisi asianomaisenkin mukaan olla Remuksen kanssa. Hän, joka jätti Slazin viime osassa. Hän, joka karkasi Eeron, Akin, Paulin ja Laurin kanssa keikkabussilla Angstilasta.
Ensimmäinen osa
-Draco & Harry ja Voldemortin toive
Kaunis mökki, jossa Slaz kahdeksantoista vuotta sitten syntyi alkoi rempattaa hiukan joka paikasta.
Draco kierteli mökkiä mietteliäänä Harry kädessään kiinni ettei tämä joutuisi taas lohduttamaan kummisetäänsä, joka oli murtunut siitä tiedosta, että Slaz ja Conan, tai Conanza kuin Slaz tykkäsi kutsua, olivat muuttaneet Conanin kotiin Rockfeller centerille.
Conanin lemmikki Max oli tullut mustasukkaiseksi kuulemma ja se oli lähetetty appivanhemmille. Harry ja Draco eivät edes tienneet mitä lemmikit söivät, joten päättivät ruokkia Maxia samalla ruualla mitä antoivat Siriuksellekin. Perigreadin vitamiini-luomu-rasvatonta-koiran murkinaa suoraan purkista. Etiketin mukaan pisti karvat kiiltämään.
”Se on nirso koira, perkele”, Draco tiuskaisi, kun Max ei edelleenkään suostunut syömään kuppiaan tyhjäksi. Jotain se selitti, mitä Draco ei edes halunnut kuunnella, koska koirat eivät puhu.
”Mutta jos kuun-”, Max aloitti. Sirius kohautti olkiaan vieressä ja murahti vieressä.
”Älä aloita, sinä olet koira”, Max sanoi suoristaen ruskeaa, kaakaonruskeaa takkiaan.
Sirius murahti jälleen. Eipä hän kamalasti siinä tilassa halunnut sano vastaankaan.
Max murahti sivistyneesti ja koppasi ruokakupin käteensä ja hetken katsottuaan ruokaa ällöksyen koppasi pahimpaan nälkään kourallisen ja mussutti sitä vastentahtoisesti, mutta nälkäisenä.
Mutta kierrellessään mökkiä Draco pongasi, että heidän räystääseen oli pesinyt lintuja.
”Korppeja”, Harry sanoi tietävästi. Jästien biologiasta oli apua joissain tilanteissa. Draco nyökkäsi.
”Mitä ne tekevät min- siis meidän mökin räystäässä?”, blondi aloitti.
Sirius tuli varovaisesti paikalle.
”Ne ovat yhden minun kaverin”, hän sanoi pyöritellen kenkäänsä hiekassa ja vältellen Dracon sinisten silmien jääpuikkoja täynnä olevaa katsetta.
”Minä tekstaan ja sanon, että tulee hakemaan korppinsa”, Sirius myöntyi, kun Draco taikka Harry ei vastannut mitään.
Niin Sirius nosti kännykän taskustaan ja piippasi Nokian puhelimen käyntiin.
Samassa Lauri oli jo vastannut ja esitti myös mahtavan 'ei'n käskylle. Hänhän ei angstaisi enää ikinä. Eero rukka oli saanut naarmuja kasvoihinsa korppien kynsistä, Pauli makasi Pyhässä Tungoksessa, eli Hellsingin aamuruuhkassa lähdettyään etsimään apteekkia ja Aki oli ulkona kaikesta. Niin kuin tavallisesti, mutta senkin pystyi helposti laittamaan korppien syyksi.
Lauri halusi vaihtaa perhosiin. Ne olivat paljon mukavampia.
Harry huokaisi, mutta näki horisonttia vasten painautumassa pitkän hahmon viitta helmuten uhkaavaasti.
”Minusta tuntuu, että Voldemort on etsimässä isääsi, Draco”, Harry kuiskasi vieressään Siriusta jäätävästi tuijottavalle miehelle.
Draco jäykistyi heti katsomaan pitkää ja eleganttia varjoa taivaanrannassa. Varjo heilutti kättään ja lähestyi.
”Heil Draco”, Voldemort huudahti jo kaukaa ja siksi Draco jätti vastaamatta tähän epäilyttävävään tervehdykseen.
Lähempänä Draco näki selvästi, että hänen toimintansa oli masentanut Voldemortin, joka oli tunnettu ailahtelevasta mielenterveydestään.
”Huomenta lordi Voldemort”, Draco sanoi, kuten kuka tahansa kuolonsyöjän opetettu poika sanoisi.
Harry ei enää edes yrittänyt kitkeä tätä tapaa Dracosta.
”En minä halua olla enää lordi”, Voldemort vastasi töykeästi huulet mutrussa.
”Minä haluan vain naimisiin”, hän sanoi silmät kiiluen.
”Etsi itsellesi mies”, Max sanoi koiranruokakuppi kädessään Dracon ja Harryn takaa. Nokian piippavat näppäimet soivat taustalla, kun Sirius kirjoitti Laurille jotain todella nerokasta viimeiseksi sanaksi. Voldemort näki tähtiä, kuun, auringon ja pinkkisiä sydämiä Maxissa.
Harmi vain, että Max oli, kuten Draco selitti, lemmikki, eikä Voldemort voinut naida lemmikkiä. Se olisi laitonta, jopa Slash-Paratiisissakin.
Toinen osa
-Slaz & Conan, Brian & Nick ja The Rasmus Pyhässä Tungoksessa
Rockfeller Center kohosi yksin yksinäisyydessään yksinäisellä kadulla. New York oli yksimielisesti päättänyt muuttaa muualle, mutta Conan, joka oli seikkaullut Brianin, Nickin ja Slazin kanssa, oli kokonaan jäänyt tästä paitsi ja joutui jäämään yksikseen Old New Yorkin paikalle.
New York oli mennyt Floridan kupeeseen ja Conan olisi kuollakseen halunnut Floridaan, tai Orlandoon, tai Kaliforniaan, tai jonnekin muualle.
"Eikö meillä todellakaan ole muuta kuin pullia", Slaz kysäisi varovaisti huomattuaan, että he saivat aamiaiseksi pullia, lounaaksi pullia, iltapalaksi pullia ja jos tuli nälkä jääkaapista löytyi aina pullia.
Conan hörppäsi vesimukistaan ja pudisti päätään. Slazkin mielenkiinnon kiinnitti Conanin hiuskiehkura, joka heilahti miehen pudistaessa päätä.
"Oletko koskaan ajatellut leikata hiuksiasi?", Slaz kysyi hieman rohkeammin, mikä oli virhe, koska sen lisäksi, että Conan pomppasi pystyyn yleisö reagoi kaikkein kauheimmalla tavalla. Heittelemällä mädäntyneitä pullia kohti Slazia.
"Se oli vitsi vai mitä?", Conan kysyi hermostuneena.
Slaz päätti valehdella ja nyökkäsi. Conan huokaisi helpotusta ja istuutui alas.
"Tuollaisella saa säikyttää minua", hän huokaisi ja Slaz päätti todellakin olla kertomatta, että hiukset ärsyttivät häntä välillä.
*
"Nick!", Brian karjahti toiselle.
"No mitä kulta?", Nick sanoi ähkien hikisenä ison punaisen sohvan alla.
"En minä halua sitä sinne", Brian sanoi mutisten enemmän itselleen kuin Nickille. Ja viimein hän keksi.
"Kanna se yläkertaan, sinne se sopii", Brian sanoi hymyillen Nickille. Nick huokaisi raskaasti, mutta teki työtä käskettyä ja lähti raahaamaan sohvaa portaita kohti.
"En minä jaksa kulta", Nick tokaisi ja tiputti sohvan alas. "Ja se on ihan nätti tuossa", hän lisäsi epävarmana ja osoitti käytävällä väärinpäin komeilevaa punaista sohvaa, jonka jalat sojottivat kattoon.
Brian mutristi huuliaan turhautuneena.
Nick koitti pysyä sanojensa takana ja retkahti makaamaan sohvalle katkoen melkein kaksi kylkiluutan ja selkärankansa. Ja löytäen lehden ja lehdestä juuri täydellisesti oikean artikkelin.
Onko teillä ongelmia? Huonoja valintoja?
Haluatteko, että elämänne on laiffia, juuri teille? Haluatteko apua?
Jos olette todella niin epätoivoisia soittakaa M. Atti & N. Ykäselle ja kysykää neuvoja.
Vain sata euroa neuvolta. Maksu etukäteen.
Soittakaa 000-222-222-222, muistakaa suuntanumero: 0222
Ottakaa yheyttä ja kuulkaa kohtalonne.
Nick puristi lehteä kädessään nähden tähtiä ja pelastuksen uljaan vaalean orin laukkaavan päin näköä.
"Brian, tätä me kaivataan", Nick julisti ja näytti ilmoitusta toiselle miehelle. Brian luki ilmoituksen tarkkaan erinäisten vippojen takia ja nyökkäsi lopulta huomattuaan, että ilmoitus oli täysin rehti ja asiallinen.
"Soitetaan sinne", Nick höpisi tätimäisesti, kun kaiveli Siemensiään laukustaan.
"Luulin, että kannatat Motorolaa?", Brian sanoi kohottaen kulmaansa Nickin Siemensille.
"Mutta tämä on niin pieni ja ihana", Nick sanoi puristaen puhelinta kädessään.
"Niin kuin sinä", Nick sanoi lempeästi Brianille valitessaan numeroa.
Hän katseli numeroa vähän väliä ja laski numeroita.
"Montako kakkosta siihen tulee?", Nick kysyi Brianilta koittaen keskittyä kokonaan Siemensiinsä.
Brian otti lehden käteensä ja laski. "Yhdeksän plus tietenkin kolme suuntanumerosta, ja muista nollat väliin", mies neuvoi nuorempaa.
Eli siis 0222-000-222-222-222", Brian luki.
Nick nyökkäsi.
*
Hämähäkin seittien peittämä puhelin pärähti soimaan M. Atin ja N. Ykäsen toimistossa, joka oli vain peitenimi eräälle toiselle alamaailman kovikselle, nimittäin kummisedän oikeaksi isovarpaaksi nimitetylle Matti Nykäselle.
Ja Matti olikin kovaksi keitetty. Seinillä roikkui veitsiä ja suksia, joilla kerrottiin hänen hakkaavan viholliset ja vastustajat. Nykyään Nykänen vietti hiljaista elämää ja oli laittanut lehteen ilmoituksen, jossa haki epätoivoisia ihmisiä hakattavaksi.
Vaan eipä Matti arvannut mihin joutui vastatessaan puhelimeen ja lähettäessään toisen persoonansa, eli N. Ykäsen vierailulle kaukaiselle Ivalon Mökille.
*
"Pauli", Lauri sanoi kärsimättömänä.
"Niin?", Pauli vastasi.
"Me olemme jälleen Pyhässä Tungoksessa", Eero sanoi keltakuontaloisen kaverinsa puolesta.
"Tiedän, että olemme", Pauli, niin rauhallinen kaveri ärjäisi. Akin silmät mulkahtivat enemmän kuin ihmisille on terveellistä ja Eero sai inisevän Laurin kaivautumaan kainaloonsa.
"Hellsinki on aika paska paikka", Pauli tokaisi rauhoittutuaan ja näytettyään harkittua käsimerkkiä edessä olevalle ja saaden samanlaisen takana olijalta.
"Älkää ikinä hankkiko ajokorttia", Pauli neuvoi muita, vaikka tiesi, että jokainen miehistä omisti ajokortin, harva heistä vain muisti asian, koska Pauli ajoi aina.
Pauli, Eero, Lauri ja Aki huokaisivat yhteen ääneen avoauton kiihdyttäessä vieressä vaativasti
"Hey there lookin' at me
Tell me what do you see
But you quickly turn your head away
Try to find the words I could use
Don't have the courage to come up to you", kuului avoautosta ja The Rasmukseksikin kutsuttu kokoonpano joutui vastakkain kolmen erikoisen hyypiön kanssa, joista kaikkein lyhyin ajoi avo-autoa.
"Are you leaving soon? I just need a little time", pieni tyyppi ohjauspyörän takaa huudahti.
"This life is so full of temptation. And I want to keep it that way
I know myself I can handle the game", Lauri vastasi ilmoittaen nätisti laulajien tulkinnanvaraisella kielellä, että häntä ei kiinnostanut jäädä hölisemään.
Ja niin toinen porukka sulki suunsa ja antoi Laurin ja porukan olla rauhassa aina vihreisiin valoihin, joissa autot erosivat toisistaan.
Go Conan go!
